Itä-Uudenmaan hyvinvointialue – mitä sitten?

 

Osa II: Käytännöt

Itä-Uudellamaalla päästään nykyisellään huonosti lääkärin vastaanotolle. Jos raja-arvona käytetään  esitettyä hoitotakuuaikaa (7 pvää), niin kiireetöntä käyntiä on odottanut 50–85 prosenttia asiakkaista. Odotusajat ovat maan keskiarvoa paikoin selvästi suurempia. 

Kristian Forsman.

Kyseisen hoitotakuun on tarkoitus astua voimaan vuonna 2023, joten sen vuoksi korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä välittömästi. Tehtävä on siltikin hyvin vaikea toteuttaa Itä-Uudellamaalla. Kahden näin suuren uudistuksen, hyvinvointialueiden synnyttämisen ja kyseisen hoitotakuun käyttöönoton, yhtäaikainen läpivienti ei ole hallitukselta järkevää politiikkaa. Itä-Uudellamaallakin se vaatisi lisähenkilöstön lisäksi digipalvelujen laajaa ja tehokasta käyttöönottoa, mutta julkisella puolella digipalvelujen kehitys on yksityisiä toimijoita perässä, eikä pienellä ja hajanaisella Itä-Uudellamaalla ole resursseja ottaa itse ohjia käsiinsä. Urakkaa hieman helpottaa, että lääkärikäyntien kokonaismäärä on täällä koko maan keskiarvoa pienempää.

Hoito- ja palveluketjujen päivittäminen on terveyspalvelujen järjestäjille jatkuvaa toimintaa. Nyt ne täytyy nopeasti saattaa alueellisesti ajantasalle ja tasavertaisiksi. Ensihoito, joka kuuluu Itä-Uudellamaalla HUS Akuuttiin, tulee toimia tiiviissä yhteistyössä sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon kanssa. Yhteistyötä alueella on syytä syventää myös kehittämällä kotiin annettavia palveluita, asumispalveluita sekä ikääntyneiden hoitopolkua.

Toimenpiteitä ikääntyneiden toimintakyvyn ja sitä kautta mahdollisimman turvallisen ja mielekkään kotona-asumisen mahdollistamiseksi tarvitaan. Nopea ja oikea-aikainen kotikuntoutus on yksi keino, nimenomaan linkitettynä saumattomasti kotihoidon arkeen. Yhtenäiset kriteerit ja toimintamallit mahdollistavat alueella tasavertaisen mahdollisuuden kuntoutukseen ja kotikuntouksen avulla voidaan lyhentää merkittävästi sairaalaoloaikaa kuntoutuksen tapahtuessa kotona. Ikääntyneiden kuntoutus poikkeaa osittain muusta kuntoutuksesta ja edellyttää erityisosaamista. Keskitetty kuntoutusyksikkö mahdollistaisi erityisosaamisen ja voimavaroja voitaisiin panostaa entistä tehokkaammin ikääntyneiden kuntoutukseen. Muistisairaiden määrän kasvaessa on kehitettävä myös entistä enemmän omaa geriatrista osaamista kaikilta terveydenhuollon työntekijöiltä. Näin pystytään vaikuttamaan paitsi asiakkaiden elämänlaatuun, myös henkilökunnan työhyvinvointiin ja turvallisuuteen haastavasti käyttäytyvien asiakkaiden osalta. Tässäkin osaamisessa on keskittämishyötyjä, sillä erikoistuneesta yksiköstä on mahdollista saada helposti konsultointiapua että saadaan intervalli- ja kuntoutusjaksoja asiakkaille arjen tueksi.

Työvoiman saatavuutta tulee pyrkiä varmistamaan lisäämällä harjoittelupaikkoja ja mahdollistamalla myös suunnitelmallista työkiertoa. Hyvää perehdytystä tarvitaan ja sillä varmistetaan, että työntekijä osaa työskennellä uudessa ympäristössä ja on motivoitunut. Tähän tarvitaan myös laadunvarmistusta mm. mittareita. Mentorointi kokonaisvaltaisempana tapana toimisi varmasti myös.

Työvoima- ja koulutustarpeet (määrä+laatu) tulisi arvioida alueella pian. Koulutusyhteistyötä kannattaisi heti lisätä sekä kuntien että koulutusorganisaatioiden välillä. Yhtenäiset osaamisvaatimukset samankaltaisissa tehtävissä toimiville antaa myös välineitä hallita hoitohenkilökunnan tarvetta. Hoitohenkilökunnan rakenteessa ja koulutuksessa pitäisi varmistaa riittävä osaaminen kansansairauksien (mm. diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, astma, krooniset keuhkosairaudet, muistisairaudet, tuki- ja liikuntaelintensairaudet, mielenterveysongelmat) hoidossa. Tästä löytyy Suomesta hyviä esimerkkejä.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, pandemian takia ja mitä ilmeisemmin myös trendinomaisesti. Hälyttävintä on että mielenterveyden häiriöistä kärsii noin 20 % nuorista. Tarkoituksenmukaisinta olisi että asiakas saa tarvitsemansa avun matalalla kynnyksellä ilman pitkiä odotusaikoja jo perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidon hoidettavaksi jäisi siten vain vaativampaa hoitoa tarvitsevat asiakkaat. Useimmiten oireet ovatkin aluksi lieviä ja vain vähän toimintakykyä haittaavia, erityisesti nuorilla, mutta hoitamattomina ne voivat uusiutua ja hankaloitua. Perusterveydenhuollon osaamista mielenterveysongelmien hallinnasta tulee nostaa ja kouluttaa alueen ammattilaisia lyhytterapiaosaajiksi. Keskivaikeasti oireileville nuorille on syytä kehittää alueelle oma mielenterveys- ja päihdeyksikkö.

Digipalveluita ja etäkonsultaatiota on syytä aktiivisesti kehittää. Esim. kotihoidossa, palveluasumisessa ja terveyskeskussairaaloissa olisi hyvä konsultoida lääkäriä etäyhteydellä. Seurantaa ja etäohjausta, esim. lääkkeen oton muistutus, on mahdollista lisätä tätä kautta. Asiakkaan näkökulmasta erittäin merkityksellistä tulee olemaan kotisairaala-toiminta. Sen tarkoituksena on nimensä mukaisesti tuoda hoito ja sairaala potilaan kotiin, päivystyskäynnin sijaan. Tavoitteena on vähentää erityisesti ikäihmisten epätarkoituksenmukaisia päivystyksellisiä käyntejä ja siirtoja hyödyntämällä yhden hengen liikkuvaa yksikköä. Erikoiskoulutettu sairaanhoitaja tekee hoidon tarpeen arvion potilaan kotona, käyttää apunaan tarvittavaa vierianalytiikkaa ja konsultoi aina lääkäriä jatkohoitosuunnitelman tekemiseksi potilaalle.

Perinteisen lähetteen kirjoittamisen tai erilaisten konsultaatioiden rinnalle on suunniteltavissa toimintamalleja, jossa erikoissairaanhoidon lääkäri tai muu asiantuntija jalkautuu joko fyysisesti tai virtuaalisesti perusterveydenhuollon toimipisteeseen tutkimaan ja/tai hoitamaan asiakkaita, joko yksin tai yhteisvastaanotolla perusterveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Tällaisissa toimintamalleissa asiakas saa erikoissairaanhoidon asiantuntijalta kannanoton ja tarvittaessa hoito-ohjeita, mutta hoitovastuu säilyy perusterveydenhuollossa. Erityisesti yhteisvastaanottomalli parantaa perusterveydenhuollon ammattilaisen osaamista samalla kun kaikille osapuolille muodostuu yhteinen käsitys asiakkaan tilasta. HUS todennäköisesti auttaa rakentamaan samankaltaisen mallin kaikille hyvinvointialueille.

Suhteellisen nopean aikavälin iso ja kinkkinen valinta on muodostaa alueelle yhtenäinen asiakas- ja potilastietojärjestelmä. Nämä ovat kalliita hankkeita, mutta tulevaisuudessa ehdoton edellytys alueen yhteistyön, sujuvien palveluketjujen ja monialaisen yhteistyön vuoksi. Nyt alueella on käytössä useita eri sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmiä, jolloin päällekkäisen työn määrä kasvaa, mutta tiedon kulku takkuaa ja siten virheiden mahdollisuus lisääntyy. HUS-alueella pahamaineinen Apotti kattaa jo 77 % kaikista sote-käyttäjistä, joten se on kiistämättä valitettavasti etulyöntiasemassa ohjelmistoa valittaessa.

Erittäin merkittävä ja kansalaisille näkyvä päätös, joka aluevaltuuston on keskipitkällä aikajänteellä tehtävä, on Porvoon sairaalan kohtalo. Sairaalan kunto (omistaja HUS-kiinteistöt) on lievästi sanoen huono, ja se joka tapauksessa tarvitsee laajan sekä perus- että toiminnallisen kunnostuksen. Toinen vaihtoehto olisi rakentaa kokonaan uusi sairaalarakennus. Tämä vaihtoehto on järkevä mikäli sinne pystytään siirtämään vuodeosastot nykyisistä terveyskeskuksista (Porvoo, Loviisa, Sipoo). Lisäksi HUSilta täytyy saada takeet mahdollisimman monen erityisosaamisalan saamisesta sairaalaan. Tällöin uuden sairaalan rakentamisesta muodostuisi kustannuksellisesti edullisempi vaihtoehto kuin vanhan korjaamisesta, sillä tällöin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyö olisi nykyistä joustavampaa ja tehokkaampaa. Sairaalarakentamisen hintaa nykyisellään kauhistellaan, mutta parhailla toiminnallisilla valinnoilla pystytään uusissa sairaaloissa vaikuttamaan henkilöstökuluihin, joten kulurasite aikaa myöten helpottuu. Erityisen mielenkiintoista kuitenkin uuden sairaalarakennuksen rakentaminen olisi näin alueen pohjoiskulmalta katsottuna, sillä uudisrakennus tulisi varmasti nykyistä sairaalaa parempien kulkuyhteyksien päähän. Alueellisen saavutettavuuden kannalta ainoastaan moottoritien pohjoispuoliset alueet ovat näitä järkeviä paikkoja.

Kirjoittaja Kristian Forsman on Myrskylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Myrskylän Keskustan puheenjohtaja. Hänen ehdokasnumeronsa aluevaaleissa Itä-Uudellamaalla on 48. 

Itä-Uudenmaan hyvinvointialue – mitä sitten?

 Osa I: Hallinto 

Tätä kirjoitettaessa on enää muutama päivä vaaleihin. Maaliskuun alusta, vaaleista kuukauden+viikon päästä, aluevaltuutettujen toimikausi alkaa. Valtuutettujen ensimmäinen kokous tullaan kutsumaan hyvin nopeasti koolle tämän jälkeen. Järjestelmä tulee saada hallinnollisesti nopeasti pystyyn, sillä hyvinvointialue tulee vastaamaan alueensa sosiaali- ja terveyspalveluista (paitsi erikoissairaanhoidon palveluista), heti vuoden -23 alusta.

Kristian Forsman.

Aluevaltuusto saa ensimmäisessä kokouksessaan hyväksyttäväkseen mm. hallintosäännön. Hallintosäännössä nimensä mukaisesti kerrotaan millä hallintomallilla alueella toimitaan, niin viranhaltijoiden kuin toimielintenkin suhteen. Tällä on suuri merkitys jatkon kanssa, siinä miten organisaatio pystyy mukautumaan jatkuvaan muutostarpeeseen. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat sellainen palveluala, jossa maali tulee aina siirtymään kauemmaksi sitä lähestyttäessä. Jos hallintoa ei saada jo alkuun tehokkaaksi ja ketteräksi ja sellaiseen muotoon että se edistää toimialojen keskinäistä kanssakäymistä (integratiota), tulee se olemaan jatkossakin vaikeata.

Nyt Itä-Uudeltamaan isojen kuntien isoimmista puolueista on tullut viestiä, että lautakuntia pitäisi olla useampia rinnakkaisiakin. Tämä olisi takapakkia nykytilanteeseenkin, jossa kunnissa on vain yksi sosiaali- ja terveyslautakunta. On toki ymmärrettävää, että alkuvaiheessa sekä ihmisiä että heidän taustayhteisöjään pyritään sitouttamaan päätöksentekoon. Tämä voidaan tehdä myös lautakuntien kokoa suurentamalla.

 Kaikissa alueen kunnissa sosiaali- ja terveystoimi on yhdessä organisaatiossa ja yhden lautakunnan alaisuudessa. Tämä tukee terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välistä integraatiota. Terveydenhuollolla ja sosiaalihuollolla on paljon yhteisiä asiakasryhmiä. Erityisesti runsaasti palveluita tarvitsevien asiakkaiden kohdalla kaikkien toimijoiden yhteistyö on erittäin tärkeää. Asiakkaan ympärille tarvitaan moniammatillinen tiimi, jotta asiakas tulee kohdatuksi kokonaisvaltaisesti.

Hyvin pian aluevaltuustot päättävät myös hyvinvointialueen strategiasta ja siihen läheisesti liittyvästä työkalusta, brändistä. Valmistelutoimielin (Vate) on jo aloittanut näiden asioiden työstämisen, ja se on näkynyt kuntalaisille mm. erilaisina asiakaskyselyinä. Selkein huomioitava erityispiirteemme alueella on kaksikielisyys, joka vaikuttaa niin palveluiden kehittämiseen kuin rekrytointeihin hankaloittavasti ja haasteita on jo nyt olemassa.

Henkilöstön saatavuuden turvaaminen on lähitulevaisuuden yksi suurimmista haasteista. Kannustava henkilöstöpolitiikka, hyvä johtaminen sekä koulutus- ja vaikutusmahdollisuudet ovat henkilöstön saatavuuden kulmakiviä. Tiivistä yhteistyötä kuntien välillä, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa pitää pitää yllä. Kannatan oman HR-jaoston muodostamista aluehallituksen alaisuuteen, sillä se auttaisi taklaamaan rekrytointihaasteita ennakoivasti ja strategisesti. 

Kirjoittaja on Kristian Forsman, Myrskylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Myrskylän Keskustan puheenjohtaja. Hänen numeronsa aluevaaleissa Itä-Uudellamaalla on 48. 

SOTE-HISTORIA

15 vuoden kehitys huipentuu tulevissa vaaleissa.

Kristian Forsman.

Myrskylä ja Pukkila olivat ensimmäisten joukossa Suomessa mukana kokoamassa sosiaali- ja perusterveydenhuoltoa sekä erikoissairaanhoitoa ja ympärivuorokautista päivystystä saman katon alle kun Aava-niminen liikelaitos perustettiin 2007. Samoista ajoista lähtien koko maan kattavaa sote-järjestelmän remonttia on yritetty tehdä.

Ensimmäisen maakuntapohjaisen sote-esityksen eduskuntaan toi Kataisen-Urpilaisen hallitus silloisten oppositiopuolueiden (kesk, PS) tuella. (Tätä esitystä edelsi hallituksen kuuluisa hanke kuntien pakkoliittämisiksi, mutta tältä tippui pohja pois kun demarit vetivät tukensa epäsuosioon joutuneen hankkeen ’pakko’-osasta). Silloisen lakiesityksen perusteluosassa viitattiin juuri Aavan ja Eksoten (Etelä-Karjalan maakunnallinen toimija) hyviin kokemuksiin, missä nimenomaan integroimalla, eli niveltämällä perus- ja erikoistason sairaanhoito keskenään, sekä sosiaalihuolto, oli saatu palveluketju toimivammaksi ja mm. kustannusten nousu taittumaan. Lisäksi todettiin, että järjestäjän pitää olla tarpeeksi iso, että em. kriteerit pystyttäisiin saavuttamaan.

Kataisen kuntayhtymämallinen esitys kaatui kuitenkin perustuslakiin. Kuntayhtymissä on välillinen, kunnista  nimetty edustus, eikä lisäksi jokainen ääni niissä ole samanarvoinen. Usein määräysvalta on vain suurimmilla: kunnalla tai kunnan valtapuolueella. Tämä tuleva malli sen sijaan tuo kansanvaltaisuuden maakunnalliseen päätöksentekoon, ja siten alueella asuvat itse voivat vaikuttaa siihen miten he haluavat seudulliset asiansa hoitaa.

Vielä tuolloin puolueet olivat ainakin näennäisesti samaa mieltä kehityksen suunnasta. Lakiesityksen kaatumisen myötä myös sen kannatus alkoi vaihdella. Kokoomus erityisesti Uudellamaalla on kyseenalaistanut sekä uudistuksesta saatavat säästöt että koko uudistuksen tarpeellisuuden. Sdp:lläkin kritiikki on kohdistunut rahoitukseen, mutta sen niukkuuteen. Kannatus on voinut riippua siitä, että onko puolue hallituksessa vai oppositiossa. Siihen nähden ei ole ihme, että ihmiset ovat suhtautuneet sarkastisesti puolueiden väittämiin, joissa ihminen on keskiössä ja hallinto on toisarvoista.

Uudistuksen perusteet ovat kuitenkin yhä olemassa. Suomessa on palveluja, jotka ovat valtiolle liian pieniä ja kuntarakenteelle liian suuria. Vanhassa mallissa pysyminen olisi tarkoittanut ikääntymisestä johtuvien kustannusten, ja siten verorasituksen, kohdistumista maaseutumaisiin kuntiin ja muuttotappioalueille. Näiden kuntien osalta yhä suurempi osuus budjetista olisi mennyt kohoaviin sote-kustannuksiin, mikä olisi pois muista palveluista, samalla kun kyseisten kuntien veroprosentti olisi huomattavasti aluekeskuksia ja nuorekkaita muuttovoittokuntia korkeammalla tasolla. Näin näivettymiskierre vain kiihtyisi.

Näissä vaaleissa on muistettava, että kyseessä on ihmistä lähelle koskettavat palvelut, ja oikeaa puoluetta ja oikeaa henkilöä äänestämällä voi vaikuttaa. Suoraan.

Kirjoittaja on Kristian Forsman, Myrskylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Myrskylän Keskustan puheenjohtaja. Hän on ehdolla aluevaaleissa numerolla 48. 

Ehdokasesittelyssä Aku Eronen

 

Aku Eronen on ehdolla Itä-Uusimaa hyvinvointialueen aluevaltuustoon numerolla 47. Hän on eläkeläinen ja yrittäjä Myrskylästä. Hän on myös aviomies, isä ja isoisä.  

Aku Eronen.

Eronen kertoo: Vaikka olen jo lopettelemassa yritystoimintaani, olen vielä Myrskylän Yrittäjien puheenjohtaja. Olen myös Eläkeliiton Myrskylän yhdistyksen puheenjohtaja ja kirkkovaltuutettu. Johdollani Myrskylän Yrittäjät valittiin vuoden 2020 parhaaksi yrittäjäyhdistykseksi Uudellamaalla ja Eläkeliiton Myrskylän yhdistys vuoden yhdistykseksi Myrskylässä.

NÄYTTÖJÄ OSAAMISESTA JA TOIMINNASTA

Nähdäkseni tulevilta valtuutetuilta vaaditaan eniten organisointi- ja yhteistyökykyä. On ymmärrettävä, miten hommat saa toimimaan ja on kyettävä rakentavaan ryhmätyöhön isoissa ja pienissä ryhmissä ja on osattava ja uskallettava puhua vakuuttavasti ja luontevasti muille valtuutetuille aluevaltuuston kokouksissa. Itä-Uudellamaalla tulee olemaan 59 valtuutettua (Wikipedia). Minä olen puhunut 2021 syksyn aikana sekä Tampere-talon pääsalissa Eläkeliiton liittokokouksessa (osallistujia noin 800 henkeä), että Finlandia talon pääsalissa kunnallisjohdon seminaarissa, jossa oli mukana kaikkiaan yli tuhat osallistujaa.

SOSIAALISEKTORILLA VAHVAA OSALLISTUMISTA

Ruohonjuuritason kokemusta olen saanut sosiaalisektorilta varsin runsaasti. Olen tehnyt sen alueen vapaaehtoistyötä niin paljon, että minut valittiin vuonna 2016 Vuoden vapaaehtoistyöntekijäksi Suomessa. Kerroin silloin kolmessa lasten päiväkodissa satuja eri lapsiryhmille, toimin kahdella nuorisotalolla valvojana, pyöritin Levyraati-kerhoa vanhusten hoivakodissa, toimin lastensuojelulapsen aikuiskaverina ja vedin Ridasjärven päihdehoitolaitoksella Toivo-nimistä ryhmää vakavasti päihdeongelmaisille.  Lehtitietojen mukaan silloin maassamme oli noin 160 tuhatta vapaaehtoistyöntekijää. Tämän toimintani ja ”Vuoden vapaaehtoistyöntekijä” valinnan ansiosta presidentti kutsui minut 6.12.2016 itsenäisyyspäivän juhliin presidentinlinnaan. Olin siellä vaimoni kanssa. 

LISÄTIETOJA SAA ALLA OLEVISTA LINKEISTÄ

Kotisivuni: https://somevaari.com/kuka-on-somevaari/ 

Tässä Seura-lehden juttu sosiaalisektorin vapaaehtoistöistäni: Arjen sankari 

Y-studio kirjoitti yrittäjyydestäni: https://y-studio.fi/yrityksen-perustaminen/minustako-yrittaja/somevaari-ryhtyi-yrittajaksi-elakkeella/

Myrskylän Yrittäjistä Uudenmaan paras yrittäjäyhdistys johdollani: https://www.yrittajat.fi/uutiset/myrskylan-yrittajat-paras-yrittajayhdistys/ 

Aku Eronen ja Vuoden paikallisyhdistys diplomi.

Tässä Ilta-Sanomien juttu minusta Linnanjuhlissa: https://www.is.fi/linnanjuhlat/art-2000004897971.html 

   

Eronen ja vaimo Soile Niittymäki lähdössä linnanjuhliin.

Aku Eronen, Itä-Uusimaa, numero 47. 

SOTEN TAUSTAA

Kristian Forsman.

On olemassa ihmisiä jotka käyvät lääkärissä joka päivä.

Sote-kustannusten nousuvauhti Suomessa on ollut n. 4% vuodessa. BKT on harvana vuonna koko 2010-luvulla noussut yhtä nopeaan. Jo tämä vertailu kertoo, että jotain on syytä tehdä, jotta rahat riittäisivät. Ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu on luvusta arviolta reilun prosentin, mihin voi olla vaikea vaikuttaa.

Avain tuottavuuden parantamiseen on hyvä johtaminen, asiakkaiden tarpeiden huomioiminen ja henkilöstön työnkuvan saaminen sellaiseksi, että he pystyvät sekä vaikuttamaan työhönsä että kokemaan siinä onnistumista ja merkityksellisyyttä. Suuruuden ekonomia puolestaan toimii rakenteiden suunnittelussa, parhaiden käytänteiden kopioimisessa, digi-palvelujen kehittämisessä ja henkilökunnan rekrytoimisessa.

Sote-uudistuksen syvin olemus on integroinnissa. Nidotaan perus- ja erikoissairaanhoito sekä sosiaalihuolto yhteen, jotta päästään eroon nykyisestä erikoistasoa suosivasta järjestelmästä. Perustason vahvistaminen tuo helpotuksen terveydenhuollon kaikkein ikävimpään ongelmaan, vaikeaan hoitoon pääsyyn. Erikoistasoista hoitoa voidaan tuoda suoraan terveysasemille tai se on sieltä saavutettavissa etäyhteyksin. Tulevaisuuden sote-keskuksissa on moniammatillisia tiimejä, jossa on terveydenhoidon ja sosiaalihuollon osaajia.

Vain tällainen lähestyminen on toimiva otsikon mukaisen ihmisen kohtaamisessa. On selvää, että vaikka ko. henkilö joka päivä lääkärissä käykin, ei siitä ole hänelle apua, vaan päinvastoin, se syö kaikkien resursseja. Eikä kyseinen henkilö aivan varmasti käytä työterveyshuoltoa tai yksityislääkäreitä... Soten iso haaste on, että 10% asiakkaista vastaa jopa 80% menoista. Heillä on vaikeita ongelmia terveytensä kanssa ja he tarvitsevat usein ympärivuorokautista hoivaa. Eikä pelkästään vanhuksia, kuten joku voisi ajatella, vaan ikäkirjo on laaja. Heille tulee löytyä nimettyjä ammattilaisia, joiden kautta he pystyvät hoitamaan asioitaan järjestelmän suuntaan. Myös ns. henkilökohtainen budjetti olisi merkittävä parannus osalle asiakkaita.

Vaativimpien asiakkaiden hoito on iso haaste, mutta myös mahdollisuus. Jos heidän tarpeensa tunnistetaan ja niihin vastataan asianmukaisesti, vapautuu resursseja. Tämä hyödyttää keskivertoasiakasta, sitä, joka käy lääkärissä keskimäärin 1-2 kertaa vuodessa. Keskimääräisen asiakkaan tarpeet pitääkin pitää aivan keskiössä. Julkisella puolella ei yksinkertaisesti ole varaa menettää veroja maksavan enemmistön tukea (vaikka joskus niin tuntuu jo käyneen), sillä se veisi oikeutuksen muultakin työltä pois. Sitä paitsi terveysasematyö on hyvin edullista suhteessa kaikkeen muuhun. Tämän vuoksi Keskusta suosii lähipalveluja ja pitää esim. tiukasti kiinni vaatimuksestaan joka kunnassa sijaitsevasta sote-pisteestä. Ei siksi, että se olisi paljon vaadittu, vaan siksi, että se on vain kohtuullista.

Kirjoittaja on Kristian Forsman. Hän on Myrskylän kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja Myrskylän Keskustan puheenjohtaja ja ehdolla aluevaaleissa Itä-Uudellamaalla. 

Myrskylän järvet - Kristian Forsman

Kun menin kouluun 40 vuotta sitten, sanottiin että Suomi on tuhansien järvien maa, ja että järviä on 60 000. Parikymmentä vuotta tuon jälkeen alettiin sanoa että Suomi on tuhansien järvien maa, ja että järviä on 160 000. Tämän jälkeen järvilukumäärä Suomessa kävi 190 000:ssa, mutta nyt löytämäni tiedon perusteella luvut ovat 57 000 ja/tai 168 000. Lukujen eroavaisuudet johtuvat karttojen ja paikkatietojärjestelmien kehittymisestä, yhä pienempiä lampia ja lampareita on pystytty todentamaan maastosta. Luku 57 000 kertookin yli hehtaarin suuruisten järvien lukumäärän Suomessa ja 168 000 on niinkin pienien kuin yli 500 neliön suuruisten ”järvien” lukumäärä Suomessa. Hehtaarinkaan (100x100 metriä) kokoista vakavettä voi olla vaikea järveksi mieltää. Tällaisia nimettyjä järviä on kuitenkin Myrskylässä 15 kpl (www.jarviwiki.fi), joista pienimmät ovat 2 hehtaarin suuruisia. Lisäksi karttatarkastelulla on todennettavissa, että Myrskylässä on myös kohtuullisen paljon tekojärviä, myös yli 2 ha kokoisia.

Järvien osuus Myrskylän pinta-alasta on 2,9%. Tällä tuloksella sijoittuu selvästi keskivälin huonommalle puolelle kuntien välisessä kilpailussa sisävesipinta-alan suuruudessa. Meillä on kuitenkin hieman enemmän järviä kuin naapurialueillamme, jos entinen Artjärvi jätetään pois Orimattilan luvuista.

Myrskylässä sijaitsevat järvet ovat, pohjoisesta alkaen, pieni Soidinsuolla sijaitseva kahden hehtaarin Pöyrysjärvi. Pöyrysjärveltä ja muualta Myrskylän pohjoiskulmalta tulevat vedet ohjautuvat ensin Artjärventien ali Siippoon, siitä takaisin Artjärventien itäpuolelle Sopajärveen ja siitä kohti etelää, ja taas Artjärven tien ali, kohti Kirkkojärveä. Kuntataajaman vieressä sijaitseva Kirkkojärvi on 160 hehtaarin pinta-alallaan kunnan suurin järvi. Muita kirkonkylässä sijaitsevia järviä ovat länsisuunnassa sijaitsevat Syväjärvi, jossa on kunnan suosituin yleinen uintipaikka, sekä Muttilanjärvi.

Syväjärven uintipaikka.

Hallilassa sijaitsee kunnan toinen, yli 100 ha:n kokoinen järvi, Sulkavanjärvi. Hallilasta, Humalakosken puolelta, löytyy myös kaksi pientä järveä, Isojärvi ja Vähäjärvi. Nämä ovat poikkeuksia Myrskylän järvistä siinä mielessä, että ne ovat muihin verrattuna selkeästi karuja ja kirkasvetisiä järviä, ihan erämaajärviä. Muutoin Myrskylän järvet ovat pääsääntöisesti reheviä tai erittäin reheviä ja sameita.

Edellämainitut kirkonkylän ja Hallilan järvet eroavat Etelä-Myrskylän järvistä siten, että ne laskevat Koskenkylänjoen, ja isoin osin myös Myrskylänjoen, kautta Suomenlahteen. Pakilan ja Kankkilan järvet kuuluvat Ilolanjoen vesistöalueeseen lukuunottamatta aivan Kankkilan itäkulmassa sijaitsevaa piskuista Puntarjärveä, josta vesi kulkeutuu Porvoonjokeen. Kankkilassa on toinenkin  piskuinen järvi, Teeno nimeltään, sekä kolmas, suurempi, Järvelänjärvi. Pakilan järvet ovat kylän keskustan kohdalla sijaitseva Kotojärvi, sen takana sijaitseva Pimijärvi sekä Myrskylän ja Askolan rajalla sijaitseva Valkjärvi. Valkjärvi onkin mainituista järvistä kaikista syvin, jopa 12,5 metriä, tosin Valkjärven syvänne sijaitsee Askolan puolella. Kreivilässä, Jaakkolassa ja Hyövinkylässä ei ole järviä.

Case Kirkkojärvi

Kuten tuli todettua, karuja, kirkasvetisiä järviä on meillä niukasti. Se johtuu siitä, että järvemme sijaitsevat savialueella, ovat matalia ja niillä on laaja valuma-alue. Nämä seikat tekevät niistä jo luontaisesti sameavetisiä ja reheviä. Valitettavasti kuntataajaman vieressä sijaitseva ja siten keskeinen Kirkkojärvi on järvenä rehevöityneimmästä päästä. Taajamien vieressä olevat järvet ovat kärsineet aikojen saatossa kovasta ulkoisesta kuormituksesta. Myös ravinnehuuhtoumat ovat suuria, sillä järven valuma-alue on lähes 4000 hehtaaria. Pitkään jatkunut ulkoinen kuormitus on mitä ilmeisimmin johtanut ravinteiden kertymiseen pohjasedimenttiin, minkä vuoksi rehevöitymistä alkaa tapahtua myös sisäisen kuormituksen seurauksena. Tästä kertoo se, että sinileväkukinnot vuosittain ovat järvessä enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Vaikka myös muilla kylillä on keskeisessä sijainnissa olevia järviä, ja sivukylien asukkaat voivat perustellusti kysyä että miksi kunta lähtee pelastamaan Kirkkojärveä, eikä muita järviä, on Kirkkojärven vielä keskeisempi sijainti kirkonkylän vieressä hyvä peruste siihen. On  kuitenkin hyvä tiedostaa, että nyt Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen kanssa aloitettava hanke on vasta alkua, jossa tarkoituksena on nostaa asukkaiden tietoisuutta järven tilasta ja siitä mitä he itse omilla toimillaan pystyvät tekemään järven hyväksi. Ns. aktiivitoimenpiteillä (hapetus, ravinteiden poisto, veden puhdistus) järven pelastaminen on pienen kunnan resursseilla lähes mahdotonta. Se oppi on saatu järvivesiensuojelun pioneerihankkeessa Lahden Vesijärvestä. Vesijärven tilan parantaminen on vaatinut vuosikymmenten työn ja miljoonia euroja.

Syytä onkin keskittyä luonnon prosesseihin ja niiden hyödyntämiseen. Myös särkikalojen, jotka aikaansaavat sisäistä kuormitusta pohjasedimenttiä pöyhiessään, poisto on yksi tehokkaimmista lääkkeistä rehevöitymisen estoon. Valitettavasti, mitä olen nuottaajan kanssa keskustellut, Kirkkojärvi ei ole helpoimmasta päästä tässäkään suhteessa, vaan nuottaaminen on erittäin hankalaa pohjan karikkoisuuden vuoksi (paljon kiviä ja puunrunkoja), eivätkä kalat keräänny syvänteisiin sellaisella tavalla, että ne olisi helppo nuotata pois. Rysäkalastus talkootyönä voisi olla yksi vaihtoehto, tai ainakin ehdottomasti lisä muiden toimenpiteiden oheen.

Idea: Myllysuon hyödyntäminen?

Mutta kuten sanottua, ei ole ainoastaan fiksua vaan myös välttämätöntä hyödyntää luonnon omia prosesseja Kirkkojärven rehevöitymiskehityksen kääntämisessä. Kaikki lähtee siitä että ulkoinen kuormitus saadaan pieneksi, muutoin toimenpiteillä ei ymmärrettävästikään pitkäaikaista vaikutusta ole. Ulkoisen kuormituksen vähentämisessä onkin edistytty viime vuosikymmenten aikana huomattavasti. Lannoitusrajoitukset tulivat maatalouteen jo 80-luvulla, ja siitä eteenpäin niitä on asteittain kiristetty. Samoin jätevesien puhdistuksessa on menty eteenpäin. Puhdistamatonta jätevettä ei pitäisi päästä enää luontoon haja-asutusalueen ulkopuolellakaan, ja Kirkonkylä on jätevesiverkostossa. Puhdistamolla, jonka purkuputki on Kirkkojärven jälkeen, poistetaan fosforista yli 95 % ja typestäkin tyypillisesti n. 60 %.

Mielenkiintoinen vaihtoehto Kirkkojärven tulovesien puhdistamiseksi olisi muokata Myllysuota vielä enemmän kosteikkotyyppiseksi paikaksi, jossa veden virtaus hidastuu ja vedestä suodattuu tai pysähtyy kiintoainesta ja ravinteita. Karttatarkastelussa Myllysuolla on paljon kiinteistöjen omistajia, mutta päällisin puolin maa on vesijättöä eikä siten taloudelliset menetykset yksittäisille maanomistajille ole suuret. Myllysuo on myös selvästi alava alue, jolloin tulvariskit ovat pienet. Joka tapauksessa Kirkkojärvellä on itse asiassa jo kaksikin laskeutusallasta hyötynään, Siippo ja Sopajärvi. Ilman näitä järviä Kirkkojärven tila olisi vieläkin huonompi.

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (Kesk, nro 43) sekä Valkjärvi-yhdistyksen varapuheenjohtaja, Kotojärvi-Pimijärvi vesiensuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen ja Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen hallituksen varajäsen (hallituksen jäsen 2012-2017).

Kristian Forsman.

Voi hyvin - Sari Kauppisen blogi

Meille jokaiselle hyvinvointi ja terveys ovat tärkeitä asioita, joihin voimme vaikuttaa itse valinnoilla. Kaunis kunta järvineen ja maisemineen antaa hyvät edellytykset nauttia hyvästä olosta.

Liikunta, kulttuuri (musiikki, näyttelyt, museo, taide, tanssi ym.), kirjasto sekä ympäristö lisäävät hyvinvointia ja sitä kautta terveyttä. Kunnan tulee luoda osaltaan edellytykset, jotta voimme ennaltaehkäistä sairauksia ja pysyä aktiivisina kuntalaisina. Liikuntapalvelut ovat monipuolisia ja kaikenikäisille varmaan löytyy sopiva liikkuntamuoto. Näin kesän kynnyksellä vaikkapa Syväjärvellä uiden ja auringosta nauttien.

Kunnan yhteistyö urheiluseura Myrskyn ja Myrskylä Gymin sekä Wellamon kurssien kanssa mahdollistaa liikkumisen iloa, omien liikuntamuotojen lisäksi.
Yhteistyö ja verkostoituminen on onneksi osa kunnan toimintaa! Toivon, että saadaan toteutettua kuntoportaat ja vaellusreitti Myrskylään ja näin lisää mahdollisuuksia kunnon ja hyvän mielen ylläpitoon.

Täällä on paljon kohteita, joihin voisi tutustua liikkuen ja samalla tutustuen oman kunnan historiaan.
Olethan tutustunut Myrskylän Historia 2, Paikannimien kertomaa kirjaan, jossa on paljon tietoa eri kylistä sekä paikoista? Kirja voisi toimia pohjana reitille?! 

Syväjärven uimaranta.

Toki se vaatii yhteistyötä maanomistajien kanssa ja suunnittelua.

Kulttuurin määrärahat ovat valitettavan pienet ja palveluiden hakeminen jää pääosin jokaisen oman aktivisuuden varaan.
Kolmas sektori tuottaa varsin hyvin esim. matkoja teatteriin ja konsertteihin. Uskon ja toivon, että uuden liikuntahallin myötä saamme hyviä tapahtumia mm. musiikkia virkistämään kuntalaisia. Kirjastosta voit lainata leffan tai kuunnella kirjoja, jos et ehdi lukemaan. Voit vuokrata suppilaudan tai lumikengät ym. vuodenajasta riippuen, siis monipuolista tarjontaa hyvinvoinnille.

Positiivinen asenne, iloa ja elämän myönteisyys antaa hymyn kasvoille, se ei maksa mitään ja antaa hyvänmielen. Toki voit saada vastaan hymyn ja ehkäpä lauseen pari takaisin.

Nautitaan loppukeväästä ja odotellaan kesän tuloa ilolla!

Kirjoittaja on yrittäjä Sari Kauppinen, Keskustan ehdokas numero 45.