 |
|
Kun menin kouluun 40 vuotta sitten, sanottiin että Suomi on
tuhansien järvien maa, ja että järviä on 60 000. Parikymmentä vuotta tuon
jälkeen alettiin sanoa että Suomi on tuhansien järvien maa, ja että järviä on
160 000. Tämän jälkeen järvilukumäärä Suomessa kävi 190 000:ssa, mutta nyt
löytämäni tiedon perusteella luvut ovat 57 000 ja/tai 168 000. Lukujen
eroavaisuudet johtuvat karttojen ja paikkatietojärjestelmien kehittymisestä,
yhä pienempiä lampia ja lampareita on pystytty todentamaan maastosta. Luku 57
000 kertookin yli hehtaarin suuruisten järvien lukumäärän Suomessa ja 168 000
on niinkin pienien kuin yli 500 neliön suuruisten ”järvien” lukumäärä Suomessa.
Hehtaarinkaan (100x100 metriä) kokoista vakavettä voi olla vaikea järveksi
mieltää. Tällaisia nimettyjä järviä on kuitenkin Myrskylässä 15 kpl (www.jarviwiki.fi), joista pienimmät ovat 2
hehtaarin suuruisia. Lisäksi karttatarkastelulla on todennettavissa, että
Myrskylässä on myös kohtuullisen paljon tekojärviä, myös yli 2 ha kokoisia.
Järvien osuus Myrskylän pinta-alasta on 2,9%. Tällä
tuloksella sijoittuu selvästi keskivälin huonommalle puolelle kuntien välisessä
kilpailussa sisävesipinta-alan suuruudessa. Meillä on kuitenkin hieman enemmän
järviä kuin naapurialueillamme, jos entinen Artjärvi jätetään pois Orimattilan
luvuista.
Myrskylässä sijaitsevat järvet ovat, pohjoisesta alkaen,
pieni Soidinsuolla sijaitseva kahden hehtaarin Pöyrysjärvi. Pöyrysjärveltä ja
muualta Myrskylän pohjoiskulmalta tulevat vedet ohjautuvat ensin Artjärventien
ali Siippoon, siitä takaisin Artjärventien itäpuolelle Sopajärveen ja siitä
kohti etelää, ja taas Artjärven tien ali, kohti Kirkkojärveä. Kuntataajaman
vieressä sijaitseva Kirkkojärvi on 160 hehtaarin pinta-alallaan kunnan suurin
järvi. Muita kirkonkylässä sijaitsevia järviä ovat länsisuunnassa sijaitsevat
Syväjärvi, jossa on kunnan suosituin yleinen uintipaikka, sekä Muttilanjärvi.
 |
| Syväjärven uintipaikka. |
Hallilassa sijaitsee kunnan toinen, yli 100 ha:n kokoinen järvi,
Sulkavanjärvi. Hallilasta, Humalakosken puolelta, löytyy myös kaksi pientä
järveä, Isojärvi ja Vähäjärvi. Nämä ovat poikkeuksia Myrskylän järvistä siinä
mielessä, että ne ovat muihin verrattuna selkeästi karuja ja kirkasvetisiä
järviä, ihan erämaajärviä. Muutoin Myrskylän järvet ovat pääsääntöisesti
reheviä tai erittäin reheviä ja sameita.
Edellämainitut kirkonkylän ja Hallilan järvet eroavat
Etelä-Myrskylän järvistä siten, että ne laskevat Koskenkylänjoen, ja isoin osin
myös Myrskylänjoen, kautta Suomenlahteen. Pakilan ja Kankkilan järvet kuuluvat
Ilolanjoen vesistöalueeseen lukuunottamatta aivan Kankkilan itäkulmassa
sijaitsevaa piskuista Puntarjärveä, josta vesi kulkeutuu Porvoonjokeen.
Kankkilassa on toinenkin piskuinen
järvi, Teeno nimeltään, sekä kolmas, suurempi, Järvelänjärvi. Pakilan järvet
ovat kylän keskustan kohdalla sijaitseva Kotojärvi, sen takana sijaitseva
Pimijärvi sekä Myrskylän ja Askolan rajalla sijaitseva Valkjärvi. Valkjärvi
onkin mainituista järvistä kaikista syvin, jopa 12,5 metriä, tosin Valkjärven
syvänne sijaitsee Askolan puolella. Kreivilässä, Jaakkolassa ja Hyövinkylässä
ei ole järviä.
Case Kirkkojärvi
Kuten tuli todettua, karuja, kirkasvetisiä järviä on meillä
niukasti. Se johtuu siitä, että järvemme sijaitsevat savialueella, ovat matalia
ja niillä on laaja valuma-alue. Nämä seikat tekevät niistä jo luontaisesti
sameavetisiä ja reheviä. Valitettavasti kuntataajaman vieressä sijaitseva ja
siten keskeinen Kirkkojärvi on järvenä rehevöityneimmästä päästä. Taajamien
vieressä olevat järvet ovat kärsineet aikojen saatossa kovasta ulkoisesta
kuormituksesta. Myös ravinnehuuhtoumat ovat suuria, sillä järven valuma-alue on
lähes 4000 hehtaaria. Pitkään jatkunut ulkoinen kuormitus on mitä ilmeisimmin
johtanut ravinteiden kertymiseen pohjasedimenttiin, minkä vuoksi rehevöitymistä
alkaa tapahtua myös sisäisen kuormituksen seurauksena. Tästä kertoo se, että
sinileväkukinnot vuosittain ovat järvessä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Vaikka myös muilla kylillä on keskeisessä sijainnissa olevia
järviä, ja sivukylien asukkaat voivat perustellusti kysyä että miksi kunta
lähtee pelastamaan Kirkkojärveä, eikä muita järviä, on Kirkkojärven vielä
keskeisempi sijainti kirkonkylän vieressä hyvä peruste siihen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että nyt Itä-Uudenmaan
ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen kanssa aloitettava hanke on
vasta alkua, jossa tarkoituksena on nostaa asukkaiden tietoisuutta järven
tilasta ja siitä mitä he itse omilla toimillaan pystyvät tekemään järven
hyväksi. Ns. aktiivitoimenpiteillä (hapetus, ravinteiden poisto, veden
puhdistus) järven pelastaminen on pienen kunnan resursseilla lähes mahdotonta.
Se oppi on saatu järvivesiensuojelun pioneerihankkeessa Lahden Vesijärvestä.
Vesijärven tilan parantaminen on vaatinut vuosikymmenten työn ja miljoonia
euroja.
Syytä onkin keskittyä luonnon prosesseihin ja niiden
hyödyntämiseen. Myös särkikalojen, jotka aikaansaavat sisäistä kuormitusta
pohjasedimenttiä pöyhiessään, poisto on yksi tehokkaimmista lääkkeistä
rehevöitymisen estoon. Valitettavasti, mitä olen nuottaajan kanssa
keskustellut, Kirkkojärvi ei ole helpoimmasta päästä tässäkään suhteessa, vaan
nuottaaminen on erittäin hankalaa pohjan karikkoisuuden vuoksi (paljon kiviä ja
puunrunkoja), eivätkä kalat keräänny syvänteisiin sellaisella tavalla, että ne
olisi helppo nuotata pois. Rysäkalastus talkootyönä voisi olla yksi vaihtoehto,
tai ainakin ehdottomasti lisä muiden toimenpiteiden oheen.
Idea: Myllysuon hyödyntäminen?
Mutta kuten sanottua, ei ole ainoastaan fiksua vaan myös
välttämätöntä hyödyntää luonnon omia prosesseja Kirkkojärven
rehevöitymiskehityksen kääntämisessä. Kaikki lähtee siitä että ulkoinen
kuormitus saadaan pieneksi, muutoin toimenpiteillä ei ymmärrettävästikään
pitkäaikaista vaikutusta ole. Ulkoisen kuormituksen vähentämisessä onkin
edistytty viime vuosikymmenten aikana huomattavasti. Lannoitusrajoitukset
tulivat maatalouteen jo 80-luvulla, ja siitä eteenpäin niitä on asteittain
kiristetty. Samoin jätevesien puhdistuksessa on menty eteenpäin. Puhdistamatonta
jätevettä ei pitäisi päästä enää luontoon haja-asutusalueen ulkopuolellakaan,
ja Kirkonkylä on jätevesiverkostossa. Puhdistamolla, jonka purkuputki on
Kirkkojärven jälkeen, poistetaan fosforista yli 95 % ja typestäkin
tyypillisesti n. 60 %.
Mielenkiintoinen vaihtoehto Kirkkojärven tulovesien
puhdistamiseksi olisi muokata Myllysuota vielä enemmän kosteikkotyyppiseksi
paikaksi, jossa veden virtaus hidastuu ja vedestä suodattuu tai pysähtyy
kiintoainesta ja ravinteita. Karttatarkastelussa Myllysuolla on paljon
kiinteistöjen omistajia, mutta päällisin puolin maa on vesijättöä eikä siten
taloudelliset menetykset yksittäisille maanomistajille ole suuret. Myllysuo on
myös selvästi alava alue, jolloin tulvariskit ovat pienet. Joka tapauksessa
Kirkkojärvellä on itse asiassa jo kaksikin laskeutusallasta hyötynään, Siippo
ja Sopajärvi. Ilman näitä järviä Kirkkojärven tila olisi vieläkin huonompi.
Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (Kesk, nro 43) sekä Valkjärvi-yhdistyksen varapuheenjohtaja, Kotojärvi-Pimijärvi vesiensuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen ja Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen hallituksen varajäsen (hallituksen jäsen 2012-2017).
 |
| Kristian Forsman. |