Myrskylän järvet - Kristian Forsman

Kun menin kouluun 40 vuotta sitten, sanottiin että Suomi on tuhansien järvien maa, ja että järviä on 60 000. Parikymmentä vuotta tuon jälkeen alettiin sanoa että Suomi on tuhansien järvien maa, ja että järviä on 160 000. Tämän jälkeen järvilukumäärä Suomessa kävi 190 000:ssa, mutta nyt löytämäni tiedon perusteella luvut ovat 57 000 ja/tai 168 000. Lukujen eroavaisuudet johtuvat karttojen ja paikkatietojärjestelmien kehittymisestä, yhä pienempiä lampia ja lampareita on pystytty todentamaan maastosta. Luku 57 000 kertookin yli hehtaarin suuruisten järvien lukumäärän Suomessa ja 168 000 on niinkin pienien kuin yli 500 neliön suuruisten ”järvien” lukumäärä Suomessa. Hehtaarinkaan (100x100 metriä) kokoista vakavettä voi olla vaikea järveksi mieltää. Tällaisia nimettyjä järviä on kuitenkin Myrskylässä 15 kpl (www.jarviwiki.fi), joista pienimmät ovat 2 hehtaarin suuruisia. Lisäksi karttatarkastelulla on todennettavissa, että Myrskylässä on myös kohtuullisen paljon tekojärviä, myös yli 2 ha kokoisia.

Järvien osuus Myrskylän pinta-alasta on 2,9%. Tällä tuloksella sijoittuu selvästi keskivälin huonommalle puolelle kuntien välisessä kilpailussa sisävesipinta-alan suuruudessa. Meillä on kuitenkin hieman enemmän järviä kuin naapurialueillamme, jos entinen Artjärvi jätetään pois Orimattilan luvuista.

Myrskylässä sijaitsevat järvet ovat, pohjoisesta alkaen, pieni Soidinsuolla sijaitseva kahden hehtaarin Pöyrysjärvi. Pöyrysjärveltä ja muualta Myrskylän pohjoiskulmalta tulevat vedet ohjautuvat ensin Artjärventien ali Siippoon, siitä takaisin Artjärventien itäpuolelle Sopajärveen ja siitä kohti etelää, ja taas Artjärven tien ali, kohti Kirkkojärveä. Kuntataajaman vieressä sijaitseva Kirkkojärvi on 160 hehtaarin pinta-alallaan kunnan suurin järvi. Muita kirkonkylässä sijaitsevia järviä ovat länsisuunnassa sijaitsevat Syväjärvi, jossa on kunnan suosituin yleinen uintipaikka, sekä Muttilanjärvi.

Syväjärven uintipaikka.

Hallilassa sijaitsee kunnan toinen, yli 100 ha:n kokoinen järvi, Sulkavanjärvi. Hallilasta, Humalakosken puolelta, löytyy myös kaksi pientä järveä, Isojärvi ja Vähäjärvi. Nämä ovat poikkeuksia Myrskylän järvistä siinä mielessä, että ne ovat muihin verrattuna selkeästi karuja ja kirkasvetisiä järviä, ihan erämaajärviä. Muutoin Myrskylän järvet ovat pääsääntöisesti reheviä tai erittäin reheviä ja sameita.

Edellämainitut kirkonkylän ja Hallilan järvet eroavat Etelä-Myrskylän järvistä siten, että ne laskevat Koskenkylänjoen, ja isoin osin myös Myrskylänjoen, kautta Suomenlahteen. Pakilan ja Kankkilan järvet kuuluvat Ilolanjoen vesistöalueeseen lukuunottamatta aivan Kankkilan itäkulmassa sijaitsevaa piskuista Puntarjärveä, josta vesi kulkeutuu Porvoonjokeen. Kankkilassa on toinenkin  piskuinen järvi, Teeno nimeltään, sekä kolmas, suurempi, Järvelänjärvi. Pakilan järvet ovat kylän keskustan kohdalla sijaitseva Kotojärvi, sen takana sijaitseva Pimijärvi sekä Myrskylän ja Askolan rajalla sijaitseva Valkjärvi. Valkjärvi onkin mainituista järvistä kaikista syvin, jopa 12,5 metriä, tosin Valkjärven syvänne sijaitsee Askolan puolella. Kreivilässä, Jaakkolassa ja Hyövinkylässä ei ole järviä.

Case Kirkkojärvi

Kuten tuli todettua, karuja, kirkasvetisiä järviä on meillä niukasti. Se johtuu siitä, että järvemme sijaitsevat savialueella, ovat matalia ja niillä on laaja valuma-alue. Nämä seikat tekevät niistä jo luontaisesti sameavetisiä ja reheviä. Valitettavasti kuntataajaman vieressä sijaitseva ja siten keskeinen Kirkkojärvi on järvenä rehevöityneimmästä päästä. Taajamien vieressä olevat järvet ovat kärsineet aikojen saatossa kovasta ulkoisesta kuormituksesta. Myös ravinnehuuhtoumat ovat suuria, sillä järven valuma-alue on lähes 4000 hehtaaria. Pitkään jatkunut ulkoinen kuormitus on mitä ilmeisimmin johtanut ravinteiden kertymiseen pohjasedimenttiin, minkä vuoksi rehevöitymistä alkaa tapahtua myös sisäisen kuormituksen seurauksena. Tästä kertoo se, että sinileväkukinnot vuosittain ovat järvessä enemmän sääntö kuin poikkeus. 

Vaikka myös muilla kylillä on keskeisessä sijainnissa olevia järviä, ja sivukylien asukkaat voivat perustellusti kysyä että miksi kunta lähtee pelastamaan Kirkkojärveä, eikä muita järviä, on Kirkkojärven vielä keskeisempi sijainti kirkonkylän vieressä hyvä peruste siihen. On  kuitenkin hyvä tiedostaa, että nyt Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen kanssa aloitettava hanke on vasta alkua, jossa tarkoituksena on nostaa asukkaiden tietoisuutta järven tilasta ja siitä mitä he itse omilla toimillaan pystyvät tekemään järven hyväksi. Ns. aktiivitoimenpiteillä (hapetus, ravinteiden poisto, veden puhdistus) järven pelastaminen on pienen kunnan resursseilla lähes mahdotonta. Se oppi on saatu järvivesiensuojelun pioneerihankkeessa Lahden Vesijärvestä. Vesijärven tilan parantaminen on vaatinut vuosikymmenten työn ja miljoonia euroja.

Syytä onkin keskittyä luonnon prosesseihin ja niiden hyödyntämiseen. Myös särkikalojen, jotka aikaansaavat sisäistä kuormitusta pohjasedimenttiä pöyhiessään, poisto on yksi tehokkaimmista lääkkeistä rehevöitymisen estoon. Valitettavasti, mitä olen nuottaajan kanssa keskustellut, Kirkkojärvi ei ole helpoimmasta päästä tässäkään suhteessa, vaan nuottaaminen on erittäin hankalaa pohjan karikkoisuuden vuoksi (paljon kiviä ja puunrunkoja), eivätkä kalat keräänny syvänteisiin sellaisella tavalla, että ne olisi helppo nuotata pois. Rysäkalastus talkootyönä voisi olla yksi vaihtoehto, tai ainakin ehdottomasti lisä muiden toimenpiteiden oheen.

Idea: Myllysuon hyödyntäminen?

Mutta kuten sanottua, ei ole ainoastaan fiksua vaan myös välttämätöntä hyödyntää luonnon omia prosesseja Kirkkojärven rehevöitymiskehityksen kääntämisessä. Kaikki lähtee siitä että ulkoinen kuormitus saadaan pieneksi, muutoin toimenpiteillä ei ymmärrettävästikään pitkäaikaista vaikutusta ole. Ulkoisen kuormituksen vähentämisessä onkin edistytty viime vuosikymmenten aikana huomattavasti. Lannoitusrajoitukset tulivat maatalouteen jo 80-luvulla, ja siitä eteenpäin niitä on asteittain kiristetty. Samoin jätevesien puhdistuksessa on menty eteenpäin. Puhdistamatonta jätevettä ei pitäisi päästä enää luontoon haja-asutusalueen ulkopuolellakaan, ja Kirkonkylä on jätevesiverkostossa. Puhdistamolla, jonka purkuputki on Kirkkojärven jälkeen, poistetaan fosforista yli 95 % ja typestäkin tyypillisesti n. 60 %.

Mielenkiintoinen vaihtoehto Kirkkojärven tulovesien puhdistamiseksi olisi muokata Myllysuota vielä enemmän kosteikkotyyppiseksi paikaksi, jossa veden virtaus hidastuu ja vedestä suodattuu tai pysähtyy kiintoainesta ja ravinteita. Karttatarkastelussa Myllysuolla on paljon kiinteistöjen omistajia, mutta päällisin puolin maa on vesijättöä eikä siten taloudelliset menetykset yksittäisille maanomistajille ole suuret. Myllysuo on myös selvästi alava alue, jolloin tulvariskit ovat pienet. Joka tapauksessa Kirkkojärvellä on itse asiassa jo kaksikin laskeutusallasta hyötynään, Siippo ja Sopajärvi. Ilman näitä järviä Kirkkojärven tila olisi vieläkin huonompi.

Kirjoittaja on kuntavaaliehdokas (Kesk, nro 43) sekä Valkjärvi-yhdistyksen varapuheenjohtaja, Kotojärvi-Pimijärvi vesiensuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen ja Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen hallituksen varajäsen (hallituksen jäsen 2012-2017).

Kristian Forsman.